Hejsan! TAAS oli suhteellisen pitkä tauko mutta tässä on teille uusi osanen. Ja nyt ilmoittelisin sitten, että tarina alkaa lähestyä loppuaan vaikka se ei TIETENKÄÄN vielä tässä näy. Sanoisin että tarinaan tulee vielä 2-4 osaa ja se on sitten siinä. Mutta ei nyt VIELÄ murehdita, sillä minulla on jo uusi idea muhimassa ja vailla toteutusta: Hääkuumetta - Wedding trip niminen sarja ilmestyisi sitten. Mutta katsellaan ja nautiskelkaa nyt ihmeessä näistä viimoisista osista!
- Maya
---------------------------------
SUSA
Hän raivostui. " EI, en voi pitää lasta!" vaikka kuinka yritin selittää että se ei TODELLAKAAN ollut minun vikani ja hitto soikoon olinhan AIHEUTTANUT jo keskenmenon, en haluaisi käydä samaa uudelleen!
" Ei. Abortti EI ole murha vaan vastuuvapaus! EN TODELLAKAAN OTA LASTA hoidettavakseni!" hän huusi ja raivosi.
" Entäs minä? Eikö mieleesi saattanut JUOLAHTAAKAAN, ETTÄ MINÄ EN HALUA KANTAA LASTA SISÄLLÄNI 9 KUUKAUTTA JA ANTAA SITÄ POIS!" itkin, ja tiesin etten haluaisi aborttia tehdä.
" EI, en suostu kuuntelemaan!" samalla mielessäni jylläsi pelko. Abortti olisi PAKKO tehdä..
" EI EI EI JA VIELÄ KERRAN EI. EN tee aborttia!" huusin niin kovaa kuin uskalsin pihamaalla..
" Siinä tapauksessa se on loppu Susa. Tajuatko, LOPPU!" hän karjaisi. Samalla hetkellä tajusin, että hän oli tosissaan, että oikeasti jäisin yksin.
" IHAN sama! Saatana häivy siitä!" huusin nyt ääntäni säästämättä. Viha kuohui sisälläni, ja sen alla varovainen kauhu.
" Hyvästi Susa. Hyvästi"
Menin huoneeseemme ja nojasin peiliin. Mitä ihmettä tekisin? Ei lasta täällä voisi pitää, ei mitenkään, sisäoppilaitoksessa! Kotiin en voisi mennä, olihan äiti tiennyt juoksuistani jo KAUAN ja sanonut että kun saat sitten lapsen, et missään tapauksessa tuo sitä tänne. 
Kyyneleet valuivat poskillani ja saivat viiltävän tuskan tuntumaan vielä pahemmalta. En VOI pitää vauvaa täällä, huoneessa ei TODELLAKAAN ole tilaa, enkä myöskään voi viedä sitä kotiin. Aborttia en ainakaan toistaiseksi PYSTY tekemään, se olisi liian kamalaa kestettäväksi.
Hetkeä myöhemmin itkin jo estottomasti mutta kuitenkin niin hiljaa, ettei kukaan kuullut minua. 
Samassa Melina tuli huoneeseen. Käänsin itkuiset kasvoni häneen ja katselin hänen hymyään, joka hiljalleen kuoli pois.
" Susa? Mikä hätänä?" Melina kysyi. " Katso itse" sanoin ja nousin ylös.
" Susa oletko raskaana?" Melina sanoi ja purskahti nauruun.
" EI!" kiljaisin ennenkuin tajusinkaan ja sain Melinan hämilleen.
" Tämä ei ole suunniteltua" sanoin ja antauduin lämpimään halaukseen. " Ei todellakaan"
Ruokapöydässä voin todella pahoin jo pelkästä ajatuksesta, että joku huomaisi kasvaneen vatsani. Juttu kuitenkin kiersi liukkaasti, kunnes...
... aloin yökkiä ja jouduin juoksemaan vessaan. Palatessani takaisin kaikki katsoivat kummastuineina vaatetustani. " Susa, mikä iHMEEN asu tuo on??" Peter etunenässä ihmetteli. " Öö tota joo" 
Olin lukenut Simpolitanista, että kun vatsassa erottuu selkeä kumpu, ollaan menossa viikolla 10 tai enemmän. APUA, miten en ollutkaan huomannut kuukautisten puuttumista?? No koska ne olivat AINA olleet helkutin epäsäännölliset!
Jatkuva stressi sai pääni särkemään ja kehoni kovalle rääkille. Itku ei ollut kaukana kun mietin mahdollisuuttani päätökseen. Viikko aikaa? Hitto soikoon, minähän en aborttia tee! Mutta jos sittenkin...
Väsyneenä kävin nukkumaan, vaikka päivä oli puolessa ja loppukoe lähestyi. On tässä isompiakin ongelmia!
EMMA
Luokkahuoneessa kuhisi normaaliin tapaan. Loppukokeeseen oli vajaa kaksi minuuttia aikaa, kello soisi ihan pian.
" Missä Susa on?" kysyin hiljaa. Susa ei ollut luokassa, mitä ihmettelin kovasti, sillä loppukoe vaikutti loman pituuteen!
" Susalla on ongelmia.. " Melina kuiskasi TOSi hiljaa. " Mitä?"
" Hän on raskaana"
SUSA
Huh! Heräsin painajaiseen kymmenisen minuuttia loppukokeen alun jälkeen. Kylläpäs nukuin pitkään! Haukoin henkeä ja olin aivan täysin paniikissa ja huusin. Kai se kuului luokkaan..
Olin juuri menossa ottamaan jotain ruokaa jääkaapista, kun tunsin jotain kummallista. Vatsani kiertyi sen tuhannelle solmulle ja kääntyi ympäri, oksennus tuntui kurkussa ja kummallinen polte vatsanpohjassa.
Muistin hämärästi jotain edellisestä kerrasta. KESKENMENO, tajusin ja purskahdin itkuun.
Verinen läntti lattialla. Itkin hervottomasti mutta tunsin samalla pientä helpotusta, että asia selvisi näin. Nappasin paperia ja pyyhkäisin sen pois. Siitä OLISI voinut tulla ihminen.
Sitten aloin itkeä uudestaan. Samalla Peter tuli keittiöön. " Susa? Onko kaikki hyvin?" hän kysyi ja sai minut itkemään entistäkin kovempaa. " EI OLE EI!" huusin ja pakenin murokulhon kanssa ruokatilaan.
Koska ruokatilassa oli paljon porukkaa, pakenin kyyneleet silmissä loppukoeluokkaan. Siellä ei ollut enää ketään, tai niin luulin.
" Susa? Kaikki hyvin??" Emman ääni kuului selkäni takaa. Paha olo velloi sisälläni ja kyyneleet virtasivat kun sanoi: " Se syntyi, se kuoli se... " ja purskahdin itkuun kesken lauseen. " Voi ei!" Emma huudahti ja riensi halaamaan minua. Kyllä me tästä selvitään, hän sanoi, en vain ollut asiasta niin varma.
Ehkä.
EMMA
Kello oli lähempänä yhtä, kun minä ja Melina oikeasti menimme nukkumaan. Väsähtäneen Susan kanssa olimme jutelleet kahteentoista asti ja loppuajan puineet asiaa keskenämme.
Aamusella järkytys nosti kuitenkin taas päätään ja sai minut nousemaan ylös tavallistakin aikaisemmin.
MELINA
Susa vilkutti minulle, ja pystyin käytännössä näkemään hänen kasvoiltaan, että hän ajatteli vauvaa. Tottahan toki sen ymmärsin, onhan se TODELLA rankkaa, mutta silti asia ahdisti.
Susa käveli sängyn vierellä hartiat alas painettuina, huonovointisen näköisenä ja totaallisen masentuneena.
Menin hänen luokseen ja tarjosin tukea, halausta, mutta...
... Susa torjui sen. " Anna anteeksi Melina" hän sanoi hiljaa ja nosti päätään inhon vallitessa. Hän näki minussa jotain muuta, kuin mitä olen.
" EN KESTÄ!" hän huudahti ja puhkesi heti itkuun.
Katselin hiljaa, tietämättä mitä tehdä, miten estää toisen tuska ja suojella häntä maailmalta. Ei mitenkään, kävi mielessäni.
Yritin kuitenkin piristää Susaa, ja sainkin häntä hieman herätettyä tuosta transsista.
Tunnin kuluttua Susa oli PALJON pirteämpi, ja vaikka itkua olikin ollut varsin runsaasti, uskoisin että paha on nyt poissa.
SUSA
Katsoin taas televisiota, ja taas yksin. Aamu sarasti jo, ja valkoinen lumi peitti maata valkaisten koko televisiohuoneen. Oli jotenkin tyhjä olo.
EMMA
Oli jotenkin outo olo. Jotenkin hämmentynyt, eikä se ollut tavallista minulle.
Susa ja Melina juttelivat oikein innoissaan kaikesta mahdollisesta ja minä pysyttelin hiljaa.
Susa oli yllättävän pirteä, ottaen huomioon hänen KAAMEAN tilanteensa ja petollisen poikaystävän..
" No niin! Lähdetäänpäs hakemaan loppukokeen tuloksia.." Susa naurahti. Hän ainakin saisi hylätyn, koska ei ollut edes koko kokeessa...
Minä, Susa, Africa ja Melanie saimme kaikki hylätyt. African vieressä oli vielä Danielin paperi...
*huokaus*
" Olisin halunnut että teille olisi siunaantunut parempia numeroita, mutta koska ilmiselvästi olette opiskelleet ahkerasti..."
"... ja haluan itse lomalle, HÄIPYKÄÄ!" Neiti Jones kiljaisi ja vinkkasi silmää.
Taksi odotti jo meitä pihalla, valmiina kuljettamaan meidät Susan loma-asuntoon kolmijärven kylään.
Susa sai kunnian lähteä ensimmäisenä.
KOLMIJÄRVEN PIKKUKYLÄ
Täällä oli vasta alkusyksy parhaimmillaan, suhteellisen lämmintä ja aurinko paistoi.
Tästä siis aloitimme. Susan "vaatimaton" loma-asunto oli SUURI mökki vuoriston reunalla.
Alakerta
Ja yläkerta
Mökkeily on aina ollut sydäntäni lähellä, niinpä hymyssä suin riensin mökkiä tutkimaan.
Yläkerrassa oli 3 sänkyä, ja yhteistuumin päätimme antaa huoneen minulle, Susalle ja Melinalle. Pojat nukkuisivat alakerrassa ja Africa takan takana olevassa huoneessa yksikseen. " Sopii minulle mainiosti" hän tuhahti ja heitti tavaransa sängylleen.
Heti alkuun vaihdoin kevyempää vaatetta ylleni. Myös käytännöllisyys oli kova sana.
Africakin vastoin tapojaan oli joutunut sitomaan hiuksensa lenkillä pois kasvoilta ja vähentämään meikkiä noin puolella.
Susa vaihtoi monimutkaisen kampauksensa kahteen saparoon, jotka sopivat hänelle LOISTAVASTI.
Äkkiä peilin edessä alkoi olla ruuhkaa..
Ajattelin luovani parempaa suhdetta Africaan, yksinäiseen suteen tiiviissä porukassamme.
Mutta Peter aivan mökin rajan tuntumassa leikki pikkulasten vesileikkejä...
" Kuulkaas, minulla on aivan hirmuinen nälkä" Melina kiljaisi. " MENNÄÄN PANNARIKULMAAN!" hän jatkoi ja sai koko porukan väännettyä matkaan.
---------------
Tässäpä teille osanen, jota ilmeisesti olette odottaneet. Elikkäs osia ilmestyy vielä tästä loma-ajasta kertova osa, sitten yksi lyhyt (esi)osa ja sitten yksi PIITKÄ ja viimeinen osa. Eli tahti on tämä, ja näistä kaksi ensimmäistä ON jo kuvattu.
Maya kiittää ja kumartaa ja kyselee että olisiko Simstvsarjalle (siis ihan täällä netissä), eli tälle Hääkuumetta - Wedding Trip- sarjalle lukijoita? Eli siis kolme perhettä, joista jokaisesta ilmestyy 3-4 osaa, eli häät, häämatka x2 ja Miten heille kävi?-osanen. Ja tyylisuuntia ja häämatkakohteita sekä perhettä on siis MONENLAISTA ehkä jokaisen makuun. Kiinnostaisiko?
Ps. Idantarinan kirjoittaja toimii kuvaajana ja Maya kirjoittaa. :)
Kerrohan siis että kiinnostaisiko lukea tällaista. Ja kommentoi tietysti osaa ja lähestyvää loppua! Ja Mayereitakin voisit käydä kurkkimassa, sinne kun kommentteja tulee nykyisin niin vähän... :(
- Maya
Kommentit